Mistä lähtien hyvä otsikko on sisältänyt kysymyksen?
Olen kiinnittänyt huomiota yhteen erityiseen seikkaan verkkoteksteissä — esimerkiksi blogikirjoituksissa, lehtiartikkeleissa ja muissa julkaistuissa teksteissä: Jos otsikossa ei ole numeroa, siinä on takuulla kysymys. Joissakin verkkoteksteissä on jopa molemmat tehostamassa vaikutelmaa. Mistä lähtien siis hyvä otsikko on sisältänyt kysymyksen? Miksi otsikointi on tärkeää?
Tutkimusten mukaan, jos 100 henkilöä lukee saman verkkotekstin, missä on erilaisia otsikoita, noin 80 % heistä lukee pelkän otsikon ja 20 % aukaisee otsikon kautta jutun ja lukee sen. Siksi siis otsikon pitää olla koukuttava, kiinnostava ja klikattava. Voiko sen tehdä jollakin toisella tavalla kuin vain numeroilla ja kysymyksillä? Aloin pohtia asiaa hieman nykypäivän teeman mukaisesti — mitä on laadukas sisältö? Miten saisimme laadukkaan verkkotekstin sisällön hyppäämään myös otsikkoon? Alan hiljalleen nimittäin kyllästyä 1 — 100 tapaan hoitaa jokin asia tai selvittää jokin juttu.
Miten otsikko olisi parempi?
Nykyään otsikoiden teossa korostuvat nämä tietyt periaatteet. Yhä useammassa blogissa saa lukea näistä perusopeista otsikoiden teossa:
- Otsikossa on oltava kysymys — Kuinka, miksi, missä, jne., esim. “Kuinka menestyt kilpahiihdossa, lue Iivo Niskasen vinkit”. Tuollaisen otsikon klikkaa jo huomaamattaan, eikö? Jokainen meistä haluaa menestyä kilpahiihdossa. Lisäksi otsikossa on käytetty ammattilaisen nimeä lisäämään kiinnostavuutta.
- Otsikossa on oltava “numero” ja sana “tapaa/syytä/keinoa/mallia/muotoa”, esim. “5 syytä, miksi kannattaa hankkia x”. Tuollaisessa otsikossa määrä on valtti. Joskus olisi ilo lukea otsikko, missä sanotaan, että 1 ja ainoa syy hankkia jokin tai toimia jollakin tavalla. Kiinnostaisiko se?
- Kerro asia ajatuksella, että ilman tätä tietoa et selviä työssäsi, esim. “Mitä jokaisen iPhone-käyttäjän tulisi tietää?” Näissä otsikoinneissa on mukana tosiaan pelote, jolloin lukija klikkaa varmasti juttua ja lukee, mihin hänen tulisi varautua.
- Korosta vaikutelmaa adjektiivilla, esim. “Näillä salaisilla keinoilla valloitin sisällöntuottamismarkkinat”. Noissa adjektiivin korostus on tärkeintä. Kun sen yhdistää toimivasti verbiin, saadaan aikaan otsikoita, jotka kutsuvat toimimaan kuin itsestään.
Jokainen otsikointityyli vastaa kaipuuseemme oppia uutta. Haluamme jokainen oppia uutta ja siksi usein klikkailemme näitä otsikoita. Siksi ehkä kysymys otsikossa ei aina ole huono asia, jos haluamme opettaa lukijoillemme jotain. Voisiko otsikko kuitenkin olla jotain muuta? Voisiko se olla kiinnostava ilman näitä?
Opettajana korostin aina sitä, että kirjoittakaa tekstinne ensin ja pohtikaa otsikointia vasta sen jälkeen. Näin teillä on hyppysissä kaikki kirjoittamanne sisältö, josta saatte rakennettua herkullisen otsikon kirjoituksellenne. Saahan sitä tietysti hahmotella ja joillakin meistä ideointi toimii päinvastoin — kirjoitat paperille otsikon, josta lähdet sitten avaamaan asian lukijoillesi. Ei mikään huono tapa sekään. Esim. Pöydän katkeamisen syvin olemus.
Miten hyvä otsikko rakennetaan?
Tutustuin erilaisiin tapoihin rakentaa otsikko. Maailma on pullollaan peruskeinoja eli numeroi, kysy ja houkuttele. Miksi siis muuttaa noita tapoja, koska ne toimivat? Toisaalta haluatko, että lukijasi kiinnostuu ja avaa tekstisi? Ehkä silloin kannattaisi miettiä uusia tapoja luoda otsikko — olla erilainen, olla se keltainen sontikka mustien joukossa.
Kuten kaikkien tekstien kanssa, olennaista on mielestäni se, kenelle kirjoitat eli kuka on yleisösi. Jos tunnet lukijasi, osaat koukuttaa heidät. Rakentaessasi otsikkoa osaat ottaa huomioon heidän sanastonsa, lempiaihealueensa ja top-termit. Nauran edelleenkin sille, kun vuosia sitten uutisoitiin siitä, että alkoholin hinta laskee. Kalevassa puhuttiin alkoholista, Helsingin Sanomissa puhuttiin viinistä ja iltapäivälehdet hehkuttivat olutta. Tässä tuli mielestäni selkeästi esille lukijakuntien erilaisuudet, kun kohderyhmä on otettu huomioon. Jos kehittäisin sisältöjäsi ja muuttaisin muutaman otsikon, käyttäisin muutakin kuin vain numeroita ja kysymyksiä.
Kun haluat kirjoittaa hyvän blogin otsikon tulevaisuudessa, pohdi näitä:
- Saisiko se sisältää lupauksen? Tekstin tulisi olla hyödyllinen, eikö?
- Minne alaotsikot ovat kadonneet? Miksi kaiken infon tulee olla otsikossa? Miksi sitä ei saisi selittää auki?
- Täydentävätkö jutun otsikko ja kuva toisiaan? 2 on enemmän kuin 1, eikö? Kuva puhuu tuhat sanaa?
- Muista sanaleikit, runollisuus. Voiko niitä viljellä otsikoissa?
- Se on turhan pitkä. Joissakin paikoissa otsikon pituus ahdistaa. Otsikko on kuin valmis twiitti. Voisiko se olla lyhyt, ytimekäs ja osuva?
Näissäkin pohdinnoissa parhaimmat keksinnöt kulminoituvat kuitenkin kysymyksiksi, numeroiduiksi tavoiksi ja miten-otsikoiksi. Ehkä emme pääse eroon näistä perustyyleistä, mutta olisi kiva nähdä joskus jotain muutakin, eikö? Ehkä tekoäly voi auttaa meitä rakentamaan otsikoita, mutta entä ihmismieltä?