Ilmainen vinkki kriisiviestintään: Näin kannattaa kertoa hyvät ja huonot uutiset
Yritysmaailmassa tulee hetkiä eteen, jolloin kriisiviestintää tulee harjoittaa eli milloin on aika hyville uutisille ja milloin on aika huonoille uutisille. Olen seurannut aktiivisesti yritysten tapaa uutisoida kriisien aiheuttamista muutoksista yritysten toiminnassa. Siitä syystä päätin kirjoittaa blogikirjoituksen tästä tärkeästä yritysviestinnän aiheesta eli milloin on hyvä aika kertoa hyvät ja huonot uutiset. Tiedätkö sinä?
Kriisiviestintä sekä pohdinta, mitä ovat hyvät ja huonot uutiset, on tärkeää kaikkialla yhteiskunnassa. Uutisia seuranneena olen huomannut, että etenkin huonojen eli negatiivisten uutisten määrä on valtava, kun seurailee hetkenkään pääuutiskanavia. Milloin on paras aika kertoa hyvät ja huonot uutiset? Jokainen meistä on kuullut ainakin kerran elämässään seuraavat sanat: “Haluatko kuulla hyvät vai huonot uutiset ensin?” Yleensähän vastaamme, että kerro ensin huonot uutiset? Hyviin uutisiin on mukavampi lopettaa?
Kun tein töitä vielä äidinkielen opettajana, palautteen antaminen oli perusarkea oppitunnilla. Noudatin palautteen antamisessa voileipämallia — kerro jotain hyvää, kerro kehitysasiat, kerro jälleen jotain hyvää, nappaa taas kiinni kehitettäviin ja lopuksi kerro jälleen hyvää. Malleja on valtavasti ja jokaisella palautteenantajalla on omat tapansa kertoa hyvät ja huonot uutiset. Nyt avaankin tarkemmin — milloin on oikea aika kertoa hyvät ja huonot uutiset.
Kriisiviestintä on oma taiteenlajinsa — hyvät ja huonot uutiset on kerrottava heti
Sisäinen viestintä on osa kriisiviestintää ja toimiva sellainen on aina oma taiteenlajinsa. Yrityksen toiminnan kannalta juuri sisäinen viestintä on keskeisessä asemassa kaikessa toiminnassa. Kun tiedotuskanavat ovat avoimet johdolta määräaikaistyöntekijälle asti, luottamus säilyy talon sisällä. Sisäisellä viestinnällä tulisi olla oma suunnitelmansa, missä kerrotaan, mitä tietoa kuuluu jakaa: mistä asioista viestitään työntekijöille, mistä tiedotetaan osakkeenomistajille ja yhteistyökumppaneille ja mitkä tiedot kuuluvat vain johdolle. Tämä suunnitelma on hyvä pitää julkisena, että jokainen ymmärtää, millainen tieto on julkista ja millainen salaista. Lisäksi työntekijät tietävät, millainen tieto kuuluu heille, ja mistä heidän ei kannata stressata.
Milloin on hyvä aika kertoa hyvät uutiset?
Yleensähän me ajattelemme, että hyvät uutiset on sama kertoa heti, kun ne tulevat tietoon. Yritystoiminnassa tämä ei kuitenkaan ole mielestäni paras tapa. Hyvät uutiset kannattaa paketoida kauniiseen pakettiin ennen niiden julkaisua. Hyvien uutisten julkaisemisesta kannattaa tehdä oma tapahtumansa. Se voi olla yksittäinen sähköposti, tiedotustilaisuus tai jonkinlainen julkaisemistilaisuus VAIN TÄLLE UUTISELLE. Nämä hyvät uutiset ovat tyypillisesti yrityksen toimihenkilöiden aikaansaannosta jollakin tavalla. Antamalla painoarvoa hyville uutisille, annat tietämättäsi hiljaista kiitosta nämä uutiset mahdollistaneille henkilöille.
Kun kerrot hyvät uutiset, nosta nämä uutiset esiin arkisesta viestinnästä. Kerro viestissä, tiedotustilaisuudessa tai tapahtumassa vain näistä uutisista, älä mistään muusta. Mikä on yrityksesi tapa palkita? Miten annat kiitosta? Älä piilota hyviä uutisia koskaan arkisen viestinnän oheen tai tiedotteen alalaitaan. Tee uutisista oma tiedotteensa, tee kuulutus, lähetä erillinen kirje tai sähköposti tai parhaimmassa tapauksessa, järjestä yhteinen tapahtuma, missä osallistujat saavat jotain — kahvit, pullan tai jotain muuta. Muista, että kun kerrot onnistumisesta, viestin sisältö on vain tämä hyvä uutinen.
Milloin on hyvä aika kertoa huonot uutiset?
Jos yleensä kerromme hyvät uutiset heti ja aikailematta tai ehdotukseni mukaan lahjapaperiin käärittynä, huonot uutiset eivät koskaan ole sellaisia. Huonojen uutisten kanssa on tyypillistä vitkastella, odotella. Kun asia on viimein pakostakin edessä, huono uutinen kerrotaan. Tämä on pahin tapa toimia, ja osoittaa aina yritystoiminnassa huonoa johtajuutta. Esimerkiksi tässä Pirjo-jaksossa se jotenkin kiteytyy.
Kaikkiin kriiseihin — myös huonojen uutisten kerrontaan — tulisi varautua. Niille tulisi rakentaa oma suunnitelmansa. Miten kerrot toimitusvaikeuksista? Miten kerrot irtisanomisesta? Miten kerron negatiivisesta tuloksesta? Miten kerrot toimipaikan lakkauttamisesta? Miten kerrot konkurssista? Yrityksen kertomat hyvät ja huonot uutiset koskettavat myös työntekijöitä ja siksi sisäiselle viestinnälle tulisi antaa arvoa etenkin huonojen uutisten kohdalla. Eräs yhteistyökumppanini sanoi, että hyvät uutiset kannattaa aina toitottaa suurelle joukolle, huonot uutiset keskustella vain asianosaisten kanssa. Huonot uutiset ovat synkkiä tietoja, jotka eivät kuulu sellaisille ihmisille, jotka eivät ole asianosaisia.
Kun kerrot huonot uutiset, noudata sämpylämallia. Kerro aina hyvää huonojen uutisten lisäksi. Jos hyvät uutiset tuli nostaa yksistään omassa viestissä esille, huonot uutiset kannattaa ns. “piilottaa” muiden uutisten sekaan. Avoimuus on tärkeää, mutta vain tarpeellisessa määrässä. Pehmusta aina huonojen uutisten nurkat ja avaa keskustelukanavat. Anna ihmisten ottaa yhteyttä, kysyä ja tiedustella. Rakenna valmiit vastaukset mahdollisiin kysymyksiin. Sano samat sanat jokaiselle sellaiselle, jonka ei tarvitse tietää enempää.
Joskus uutinen on sellainen, mikä oikeasti on vakava, vaikeuttaa montaa toimintoa sekä tuottaa mielipahaa. Silloinkin avoimuus on tärkeää. Parasta tämmöiselle uutisille olisi, että yhteiskunnassa jylläisi esimerkiksi tällainen koronavirusepidemia. Silloin tämä todella vakava uutinen ei nousisi ehkä yhteiskunnan keskeisemmäksi ja olisi helpompi käsitellä. Joskus suuremman hätätilan välttäminen vaatii isomman hätätilan läsnäoloa.
Lopuksi
Kaikessa yrityksen sisältösuunnittelussa, käytä hyväksi ulkopuolista tukea, jos tuntuu, että omat taidot eivät riitä. Kysy neuvoa, pyydä apua sisältöstrategilta. Hyvät ja huonot uutiset ovat sellaista sisältöä, joiden arvoa ei pitäisi koskaan vähätellä. Mielelläni autan ja helpotan sinua kertomaan hyvät ja huonot uutiset yrityksesi sisällä kuin ulkona. Kaikille viesteille on tapansa ja aikansa. Kaikkea ei tarvitse itse hallita.