Kriisiviestinnän suunnittelu on tärkeä osa yritysten perusarkea
Kun aloittelin yrittäjäjyyttäni, ensimmäinen inspiroiva kokemus oli kuunnella Katleena Kortesuon puhetta kriisiviestinnästä. Twiittailin kommentteja sekä lainauksia puheesta eetteriin. Kun hän oli lopettanut esityksensä, hän ilmeisesti kävi tarkkaan läpi twiitit, joita hänestä oli tapahtumaan liittyen kirjoiteltu. Olin innoissani, kun Katleena tykkäsi twiiteistäni ja pyysi lopulta myös porisemaan hänen kanssaan. Tein työtä käskettyä ja keskustelutuokiomme päätteeksi sain lahjaksi hänen kirjansa “Riko lasi hätätilanteessa”, joka on kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Aloittelevalle viestinnän alan yrittäjälle kirja oli arvokas lahja.
Katleena on tunnettu kriisiviestinnän ammattilainen, joka jakaa kriisiviestinnän suunnittelun usein kolmeen vaiheeseen: ennakointi, kriisin aikaiset toimet ja jälkihoito. Hänen mukaansa kriisiltä olisi parasta katkaista siivet jo ennen sen puhkeamista, ja tämä vaatii suunnitelmallista viestintää niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Suunniteltu viestintä on avain avoimempaan, toimivampaan ja stressittömämpään arkeen. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan olennainen osa yrityksen arkea. Kun viestintä on hyvin suunniteltua, se tarjoaa selkeät toimintamallit sekä onnen ja epäonnen kuorruttamiin hetkiin. Kun yrityksen sisäinen viestintä on ajallaan, avointa ja yhdistävää, voi jokainen johtaja istua tuolillaan rauhallisin mielin. Kun työntekijät ovat tyytyväisiä, sen lämmön tuntee myös johtoporras.
Milloin kriisiviestintää kaivataan?
Päätin ottaa kriisiviestinnän esimerkiksi viime viikkojen aikana usein uutisissa esiintyneen Stora Enson jokihelmisimpukka-kohun. (Jos et ole kuullut siitä, kurkkaa oheinen Ylen uutinen.) Tässä kriisissä viestintä ei toiminut ihan odotetulla tavalla, vaikka jokaisella osapuolella oli käytössään toimintamallit tilanteeseen. Stora Enso sekä alihankkija olisivat tarvinneet tuekseen kriisiviestinnän ammattilaisen tai ainakin heidän olisi pitänyt kaivaa kriisiviestintäohjeet esiin. Viestintä ei ihan sujunut nyt niin kuin olisi pitänyt.
Katleenan termein tämä tapaus on klassinen esimerkki välittömästä kriisistä, ja valitettavasti erittäin negatiivisessa mielessä. Tarinassa sankariksi nousee biologi, joka huomasi tilanteen, ja syylliseksi nostetaan ensimmäisenä iso yritys, joka on toimillaan herättänyt erittäin suurta pahennusta suuressa yleisössä. Tämä pahennus on levinnyt nopeasti valtamediaan. mistä minäkin bongasin uutisen ja suutahdin. Miten joku voi olla noin vastuuton? Tilanne on verrattavissa siihen, että joku kävelee useaan otteeseen märän betonin yli, vaikka selkeästi on kielletty kulkemasta siitä. Tilanteessa korostuu välinpitämättömyys.
Tämä raakku-kriisi syntyi Katleenan IIKK-mallin mukaisesti:
- Ilmiö: Erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan suojeltu elinalue tärveltiin törkeästi metsäkoneilla.
- Issue: Välinpitämättömyys. Ohjeet suojellun ympäristön vieressä toimimisesta oli toimitettu toimijoille, mutta ne ohitettiin välinpitämättömästi.
- Kohu: Jokihelmisimpukka eli raakku on erittäin uhanalainen ja suojeltu laji. Tuhoajana on suuri ja menestynyt metsäalan yritys. Julkisuustekijä on vahva, joten valtamedia nappasi aiheen nopeasti, ja uutinen levisi laajalle.
- Kriisi: Miten tästä selvitään likaamatta pesää? Tutkimukset käynnistettiin, syyllisiä etsitään, ja lehdistö seuraa kriisin kehitystä tiiviisti. Uutisoinnissa nousevat esiin kysymykset: kuka maksaa korvaukset, kuka erotetaan, kuka joutuu vastuuseen?
Valitettavasti kohu oli väistämätön. Biologi, joka havaitsi tapahtuneen, kuvasi videon, jonka hän jakoi verkostoilleen ja sosiaaliseen mediaan. Lisäksi hän tiedotti asiasta eteenpäin. Kun tähän lisätään metsäkoneiden toimijoiden vastenmielinen suhtautuminen häneen, oli skandaali valmis. Tällainen sisältö leviää nopeasti ja herättää laajaa huomiota. Kyseessä on siis erittäin mielenkiintoinen esimerkki kriisistä, jossa korostuu kriisiviestinnän suunnittelun merkitys ja tarve.
Miksi viestintä tulisi suunnitella etukäteen kaikkiin tilanteisiin?
Kuten alussa sanoin, viestinnän tulisi olla suunniteltua niin onnen kuin epäonnen hetkiin. Toimintamalleja tällaisten suunnitelmien tekemiseen on yhtä runsaasti kuin on kriisiviestinnän asiantuntijoita. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että koko yrityksesi henkilöstö tietää, miten näissä tilanteissa on tapana toimia. Se onnistuu parhaiten avoimella viestinnällä niin talosta ulos kuin talon sisällä. Toitotan usein, että kun henkilökunta tietää melkein kaikesta kaiken, he tuntevat olonsa turvalliseksi ja arvokkaaksi. Jos heille ei tiedoteta ajankohtaisista asioista, he eivät koe olevansa arvokkaita. Tämä purkautuu usein pahana puheena talon ulkopuolella. Sama pätee yhteistyökumppaneihin talon ulkopuolella.
Kun lähdet suunnittelemaan viestintämalleja erilaisiin tilanteisiin yrityksessä, muista seuraavat toimenpiteet:
- Toimitusjohtajan ei tarvitse tehdä kaikkea: Pidä huoli, että jokaiseen tilanteeseen on työnjako. Rakenna ohjeistus siitä, kuka hoitaa mitäkin mediaa, kuka antaa kommentit ja miten työntekijöiden tulee toimia kaikissa tilanteissa.
- Koulutukset eivät koskaan pilaa yhteisöä: Jos koet, että työyhteisössäsi on ammattilaisia omalla alallaan, mutta viestintä ja viestintätyökalujen käyttö takkuaa, viestintäkoulutukset eivät ole koskaan pahitteeksi. Näin pidät huolen, että asiantuntijasi eivät töpeksi. Koulutus voi olla työpaja, verkkokurssi tai avoin tapahtuma.
- Karsi epätietoisuus arjesta pois: UKK-palsta ei koskaan ole pahitteeksi missään yrityksessä. Asiakkaat, työntekijät kuin yhteistyökumppanit voivat kysellä samoja kysymyksiä. Jos kuulet jonkun suusta tuhahduksen kanssa seuraavat sanat: “Taas tuota kysytään”, on aika toimia. Kerää yhteen kysymykset, laadi oppaita tai UKK-palstoja sisäiseen ja ulkoiseen viestimeen. Nämä kysymykset elävät aina, joten niitä pitää myös muistaa päivittää.
- Harjoitus tekee mestarin: Kun toimintamallit ovat selvät, koulutukset ovat vahvistaneet taitoja ja turhat kysymykset on poistettu arjesta, on aika harjoitella. Pohtikaa, miten toimisitte eri tilanteissa — mikä on toimintamalli tähän tilanteeseen, kuka hoitaa minkäkin työn, mikä on tärkein kanavanne, kenet otatte avuksenne suuren kriisin aikana ja mitkä ovat turhia liekkejä. Näin varmistat, että kaikki ovat tietoisia toimista ja he ymmärtävät oman merkityksensä tässä ketjussa.
Lopuksi kriisiviestinnän suunnittelusta
Suunnitelmallisuus ja ennakointi ovat avaimet siihen, miten vältät yllättävien tilanteiden paisumisen hallitsemattomaksi kriisiksi. Kun kriisiviestinnän suunnittelun keskiössä on avoin ja johdonmukainen viestintä, vältät monet sudenkuopat, joihin yritykset usein kaatuvat. Kun olet varautunut erilaisiin viestintätilanteisiin ja varmistat, että organisaatiosi kaikki jäsenet tietävät oman roolinsa ja vastuunsa, luot vankan pohjan menestykselle — niin kriiseissä kuin arjessa. Huolellisesti suunniteltu viestintä ei ole ylimääräinen työtaakka, vaan se on yksi suurimmista investoinneista, jonka voit yrityksellesi tehdä.
Ps. Annoin aikaisemmassa blogiteksissäni Kriisiviestintä — Milloin on aika kertoa hyvät ja huonot uutiset vinkkejä kriisiviestinnän hoitamiseen. Siellä esittelin mm. sämpylämallin sekä parhaimman ajankohdan huonojen uutisten kerronnalle. Jos haluat lukea blogitekstin, pääset sinne TÄSTÄ.