Kirjoita käyttäjäystävällisesti ja karsi nämä 6 yleisintä virhettä

6 ylei­sin­tä vir­het­tä, kun pitäi­si kir­joit­taa käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti

Olet asian­tun­ti­ja omal­la alal­la­si ja vir­hei­siin ei ole varaa. Haluat tuo­da esiin osaa­mis­ta­si käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti. Kir­joi­tat pit­käh­kön teks­tin tai tuo­tat sen esim. ChatGPT:llä tai Jasper.ai:lla lem­piai­hees­ta­si. Muok­kaat sitä hie­man omak­se­si ja sen jäl­keen annat teks­tin esi­lu­kuun työkaverillesi/ystävällesi/puolisollesi ja odo­tat, että hän julis­taa sen upeak­si koko­nai­suu­dek­si. Kaik­ki jul­kai­se­ma­si tie­teel­li­set artik­ke­lit ovat aina saa­neet tie­deyh­tei­söl­tä ylis­tys­tä. Apusi kui­ten­kin alkaa kysyä kysy­myk­siä sinul­le täy­sin itses­tään sel­vis­tä asiois­ta. Miten hän ei nyt tuo­ta ymmär­tä­nyt? 

Pää­tin täs­sä artik­ke­lis­sa ker­toa, miten sisäl­löt voi hel­pos­ti kir­joit­taa käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti ja mit­kä ovat ylei­sim­mät vir­heet, joi­ta kir­joit­ta­ja tekee. Raken­nan päi­vit­täin useam­mal­le asiak­kaal­le moni­puo­li­ses­ti sisäl­tö­jä. Sisäl­löt vaih­te­le­vat sosi­aa­li­sen median sisäl­löis­tä aina artik­ke­li­ko­ko­ko­nai­suuk­siin verk­ko­si­vuil­le tai tut­ki­mus­ra­port­tei­hin. Mukaan mah­tuu myös mak­se­tun mai­non­nan suun­nit­te­lua ja toteut­ta­mis­ta. Työ­ni on var­sin moni­puo­lis­ta ja se on aina tuo­tet­ta­va vas­taa­not­ta­ja mie­les­sä eli käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti. En myös­kään kes­ki­ty teke­mään töi­tä vain ark­ki­teh­deil­le tai remont­ti­fir­moil­le, vaan teen sisäl­tö­jä var­sin laa­ja-alai­ses­ti. Se on ehkä joil­le­kin aja­tuk­se­na kau­his­tus, mut­ta minul­le se on se soke­ri, kinus­ki­kak­ku moni­ne ker­rok­si­neen.

Alkuai­koi­na läh­din vain teke­mään sisäl­tö­jä. Nyky­ään teen taus­ta­työt todel­la tar­kas­ti ennen kuin aloi­tan mitään uuden asiak­kaa­ni kans­sa. Osta­ja on kui­ten­kin aina myös käyt­tä­jä, joten käyt­tä­jäys­tä­väl­li­set teks­tit voit­ta­vat aina muut. Koos­tin muu­ta­man tyy­pil­li­sim­män vir­heen alle. Ota siis näis­tä vir­heis­tä opik­se­si ja ajat­te­le, miten voi­sit teh­dä seu­raa­vas­sa teks­tis­sä­si asiat toi­sin.

Käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti ei kir­joi­te­ta näin

1# Sisäl­tö jää avaa­mat­ta: Jos­kus on hyvä ava­ta ja selos­taa, mitä tar­koi­tat käyt­tä­mäl­lä­si tie­teel­li­sel­lä tai amma­til­li­sel­la ter­mil­lä. Vaik­ka ter­mi voi sinus­ta tun­tua taval­li­sel­ta ja ymmär­ret­tä­väl­tä, jäyk­kä tie­teel­li­nen ilmai­su voi olla epä­sel­vä asi­aa tun­te­mat­to­mal­le. Kun ymmär­rys hävi­ää, vies­ti ei mene peril­le. Muis­ta siis selos­taa ja aukais­ta ter­mit aina esi­mer­kein. Jos­kus aut­taa myös koh­dey­lei­sön hah­mo­tus: miten hän ymmär­täi­si tämän. Par­haim­pia esi­merk­ke­jä sisäl­tö­jen avauk­sis­ta ovat mie­les­tä­ni toh­to­rien väi­tös­ti­lai­suu­det. Niis­sä aluk­si ava­taan aihe myös heil­le, jot­ka eivät tie­det­tä tai tut­ki­muk­sen haa­raa ymmär­rä. Ylei­sös­sä nimit­täin on usein väit­te­le­vän toh­to­rin per­he sekä suku­lai­sia.

2# Teks­tis­tä puut­tuu ydin­sa­no­ma: Nos­tan kou­lu­tuk­sis­sa­ni esiin yhden asian dilem­man. Läh­den liik­keel­le teks­ti­vies­tien his­to­rias­ta. Kun minä olin nuo­ri, teks­ti­vies­tin lähe­tys mak­soi. Yhteen vies­tiin (160 merk­kiä) piti mah­dut­taa koko sano­ma. Sisäl­tö piti tark­kaan miet­tiä, mikä on olen­nais­ta ja tär­ke­ää. Vies­ti piti siis raken­taa lyhyes­ti ja yti­mek­kääs­ti. Tuo ajat­te­lu aut­taa nyky­ään­kin. Ennen teks­tin kir­joit­ta­mis­ta, poh­di, mikä on teks­tin ydin­sa­no­ma ja läh­de kir­joit­ta­maan sen ympä­ril­le sisäl­tö. Mitä vas­taa­not­ta­jan tulee tie­tää, että asia ymmär­re­tään?

3# Teks­til­lä ei ole punais­ta lan­kaa: Kun teks­tiä tuo­te­taan, osien sidon­ta yhteen voi jos­kus unoh­tua. Kai­kis­sa teks­teis­sä tuli­si olla sel­keä run­ko, joka koko­aa yhteen sisäl­lön. Var­sin­kin opas­ta­vis­sa teks­teis­sä oli­si hyvä läh­teä aina liik­keel­le ker­toen ylei­ses­tä yksi­tyis­koh­tiin. Lopuk­si teks­ti pitäi­si koos­taa yhteen lope­tus­kap­pa­leen muo­dos­sa. Hyvä muis­ti­sään­tö on: aion ker­toa, ker­ron ja ker­roin. Ajat­te­le­mal­la noin raken­nat hel­pos­ti käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti sisäl­töä moneen tar­koi­tuk­seen.

4# Kir­joi­tus­vir­heet vai­keut­ta­vat ymmär­tä­mis­tä: Yhdys­sa­na­vir­heet ovat paho­ja ja samoin perus­pilk­ku­vir­heet. Nii­tä ihmi­set seu­raa­vat ehkä tur­han­kin usein. Minus­ta vie­lä tär­keäm­pää oli­si seu­ra­ta teks­tin jak­so­tus­ta. Sii­nä pää­roo­lin otta­vat pil­kut, pis­teet sekä välit. Ota kätee­si kir­ja tai leh­ti lähel­tä­si. Lue valit­se­ma­si noin kap­pa­leen mit­tai­nen teks­ti läpi robot­ti­mai­ses­ti ja nopeas­ti ääneen. Lue se uudel­leen ääneen, mut­ta täl­lä ker­taa ryt­mi­tä hen­gi­tyk­se­si väli­merk­kien sekä välien mukaan. Tun­sit­ko eroa? Huo­maat­ko, että välis­tyk­sel­lä on mer­ki­tys­tä? Käyt­tä­jäys­tä­väl­li­ses­ti kir­joi­tet­tu teks­ti on oikein­kir­joi­tet­tua.

5# Teks­ti ei anna vas­taus­ta: Lupa­sit teks­til­lä ava­ta jon­kin asian, mut­ta teks­ti­si päät­tyy­kin vain uusiin kysy­myk­siin. Teks­tin tuli­si aina vas­ta­ta otsik­ko­aan. Jos ker­rot päi­vän­kak­ka­rois­ta, ker­ro niis­tä ja unoh­da aurin­gon­ku­kat sekä ruusut. Var­mis­ta aina, että täy­tät luki­joi­de­si tar­peet.

6# Sisäl­tö on lii­an pit­kä: Nyky­ai­ka­na teks­tien pitää olla napa­koi­ta. Sitä tehos­taa teks­tien suun­nit­te­lu, kos­ka sil­loin teks­ti ei läh­de ns. “por­si­maan”. Haluam­me usein lisä­tä vie­lä yhden jutun ja vie­lä yhden jutun. Tämä yleen­sä lihot­taa teks­tiä enti­ses­tään ja muut­taa teks­tin seka­mels­kak­si. Jos teks­tis­tä tulee mie­les­tä­si lii­an pit­kä, poh­di, voi­sit­ko lyhen­tää tai jak­sot­taa sitä niin, että se ei tun­tui­si pit­käl­tä. Väliot­si­koin­nit, teks­tin muut­ta­mi­nen lis­tauk­sek­si tai teks­tin pilk­ko­mi­nen useam­mak­si aut­ta­vat vähen­tä­mään pii­naa­vaa pituut­ta.

Kun kir­joi­tat käyt­tä­jäys­tä­väl­lis­tä teks­tiä seu­raa­van ker­ran, muis­ta nämä kuusi ydin­a­si­aa. Jos osaat huo­mioi­da ne, vies­ti­si menee var­mas­ti peril­le myös asi­aa tun­te­mat­to­mal­le. Pide­tään siis huo­li sisäl­tö­jen sel­key­des­tä sekä käyt­tä­jäys­tä­väl­li­syy­des­tä. Kai­kil­la luki­joil­la ei ole luku­kun­to yhtä hyvä ja syke saat­taa haka­ta yllät­tä­vis­sä­kin koh­dis­sa yli mak­si­mi­ra­jo­jen.