
Yhteistyön takaa luottamuksellinen viestintä
Yhteistyö toimii parhaiten silloin, kun viestintä on avointa asiakkaan ja yrittäjän välillä. Olin koirieni kanssa päivittäisellä lenkilläni. Yleensä mykistän äänet, mutta nyt ne olivat jääneet päälle jostain syystä. Pian postilaatikkooni kilahti posti asiakkaani toiselta sisällöntuottajalta, ja puhelimeni iloisesti ilmoitti asiasta. Olin odottanut viestiä, koska olimme projektimme alussa ja olin juuri laittanut hänelle kasan kysymyksiä liittyen projektiimme sekä ehdotuksia, mistä voisimme lähteä liikkeelle. Kun aukaisin postin, ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt postin myös kahdelle muulle. Syy tähän selvisi nopeasti.
Tämä sähköposti oli hyvä esimerkki epäluottamusta kasvattavasta viestinnästä, joka saa yhteistyön säröilemään heti projektin alussa. Tämä sähköpostin lähettänyt sisällöntuottaja oli uuden asiakkaani sukulainen, joka oli hoitanut tämän yrityksen sisällöntuottamisen siihen asti. Ymmärrän, että tällainen ulkopuolinen taho voi hieman ärsyttää eli miksi minut on otettu tekemään töitä, joita hän teki. Eihän se osaa mitään, mitä hän tekee. Valitettavasti hän teki tällä sähköpostilla “epävarmuuden avunhuudon”. Se tarkoittaa sitä, että hän huusi julkisesti ymmärtämättömyytensä kaikille sekä tietysti syytti postissa minua asiasta, johon en ollut missään vaiheessa vielä edes koskenutkaan. Jos hän olisi kysynyt suoraan lisätietoja minulta eli lähettänyt sähköpostia vain minulle tai soittanut, olisi yhteistyömme hänen kanssaan lähtenyt paremmin liikkeelle.
Mitä tarkoitan termillä luottamuksellinen viestintä?
Olen noudattanut aina kaikessa viestinnässäni mantraa: “Kiitokset jaetaan aina kaikkien kesken, kehityskohteista keskustellaan kahden kesken.” Se pitää kotipesän puhtaana ja ei herätä turhaa epätietoisuutta projektin sisällä. Tällä tarkoitan sitä, että kehitystarpeita on jokaisella ja helpommin niihin pääsee käsiksi, kun keskustelee asiasta tarkemmin toisen osapuolen kanssa kahden kesken. Silloin epätietoisuus tai syytös ei jää vain huutelemiseksi takarivistä, vaan oikeasti voidaan iskeä kiinni ongelmaan heti ja hoitaa se alta pois. Tämä on mielestäni olennaista yhteistyötä tukevassa ja luottamuksellisessa viestinnässä.
Asiakasprojekteissa “ulkopuolinen” asiantuntija voi herättää epävarmuutta yrityksen sisällä, koska tekijää ei tunneta henkilökohtaisesti. Usein pelko on juuri esimerkkini kaltainen — hän vie jonkun työn. Näin ei aina ole, koska ideana on kehittää yrityksen toimintaa, jotta kaikilla olisi enemmän työtä. Usein kaltaiseni asiantuntija tulee juuri rinnalle analysoimaan ja kehittämään toimintaa, koska minä haluan, että yritys onnistuu ja yrityksessäkin tulisi uskoa siihen, että kanssani se onnistuu.
Kun alan tehdä töitä asiakasyrityksessä, aloitus kaipaa aina taustatyötä sekä haastatteluita. Tutustun yleensä yrityksen voimavaroihin eli tekijöihin ja heidän osaamiseensa. Haluan nimittäin tietää, miten heidän osaamistaan voisi käyttää hyväksi erilaisissa viestintäprojekteissa. Jos tällaisessa tarpeessa viestintä on avointa, se tukee paremmin sitä, että pystyn viestimään toimivasti ns. yrityksen äänellä. Jos tietoa pimitetään, se haittaa niin yrityksen toimintaa kuin mahdollisuuksia kehittää sitä. Pahinta on, että ongelmista nostetaan huoli vasta ns. määräpäivää edeltävänä aattona tai silloin, kun asialle ei voi tehdä mitään.
Miten tehdään yhteistyötä tukevaa viestintää?
Yhteistyötä ja luottamuksellista viestintää on helppo tehdä seuraavilla ohjeilla:
1. Toimi avoimesti selkeillä rajoilla
Jaa tietoa strategisesti eli kerro tarpeellinen, mutta varmista, että luottamuksellisuus säilyy. Liiallinen salaaminen voi synnyttää epäluuloa, mutta liian avoin viestintä voi lisätä turvattomuuden tunnetta. Huolehdi aina, että luottamuksellisuus säilyy ja väärinkäsitykset vältetään. Mantrani toimii tässä hyvin eli kiitokset ja myös onnistumiset jaetaan kaikkien kesken, kehityskohteista keskustellaan kahden kesken.
2. Roolit ja tavoitteet selväksi alusta alkaen
Varmista, että kaikki osapuolet ymmärtävät asiantuntijan roolin: hän ei ole uhka vaan resurssi. Tee selväksi, miksi ulkopuolinen asiantuntija on mukana ja mitä yhteistyöllä halutaan saavuttaa. Kun toimintamallit ovat kunnossa, jokainen tietää paikkansa projektissa. Ideanahan on aina mennä yhdessä eteenpäin kohti onnistumista, eikö?
3. Kuuntele ja tunnista huolenaiheet
Toimivan yhteistyön ytimessä on kuunteleminen. Jos organisaatiossa koetaan epävarmuutta tai uhkaa, nämä tunteet on hyvä tunnistaa ja käsitellä avoimesti – mieluiten ennen kuin ne kärjistyvät. Tunnista mahdollinen epäluottamus ajoissa ja käsittele se rakentavasti. Helpointa on mennä ja keskustella epävarman henkilön kanssa kahden kesken ongelmasta ja selvittää se. Tällainen “iholle tuleminen” tuo usein esiin henkilön oikean motiivin eli onko tarkoitus rakentaa ja hävittää. Silloin voi kysyä, sopiiko ko. henkilö ollenkaan projektiin
4. Kerro asioista oikeaan aikaan, oikeille ihmisille
Suunnittele tiedonvälitys huolellisesti, koska kaikki tieto ei kuulu kaikille. Viestintä tulee kohdentaa tarkasti niin, että se tukee yhteistyötä eikä herätä tarpeetonta epäluottamusta. Valitettavan usein tapahtuu sellaista, että tieto kulkee sellaisille ihmisille, jotka eivät ole olleet mukana projektissa. Tällainen tieto on keskeneräistä ja yleensä vasta kehittelyssä. Tämä tieto ei kuulu muille kuin projektissa työskenteleville. Väliaikaraportit ovat mielestäni hyviä tiedonvälityksen elementtejä, joihin voi kerätä ns. valmiin tiedon, mutta ei mitään epäolennaista.
5. Suunnitelma kasvattaa luottamusta
Luottamus ei synny yhdessä viestissä tai tapaamisessa, vaan johdonmukaisella ja suunnitellulla viestinnällä. Tärkeintä on pitää kiinni sovitusta, olla rehellinen ja antaa tilaa kysymyksille ja epäilyille.
Avoin viestintä tukee yhteistyötä
Näitä ohjeita noudattamalla projektin kaikki osapuolet osaavat ennakoida mahdollisen palautteen etukäteen ja laajentaa näkökantaansa sen mukaisesti — valintoja osataan perustella sekä vakuuttaa ja saada toinen osapuoli helpommin puolelleen. Esimerkiksi viestintäkoulutuksissa korostetaan, että hyvällä työntekijällä on erinomaiset vuorovaikutustaidot, hän osaa innostaa ja inspiroida, hänellä on tunneälyä sekä itsetuntemus on kunnossa eli hän tietää hyvät ja heikot puolensa. Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään, mutta maailma on täynnä tapoja, joilla voimme muuttua sepiksi, kouluttautua, opetella ja perehtyä — harjoitella. Emme saa koskaan kieltää taidottomuuttamme, vaan meidän pitää tiedostaa se ja kehittyä paremmaksi sillä osa-alueella.
Mikään asia maailmassa ei ole my way or highway. Yhteistyölle pitää olla avoin, ja siihen pitää lähteä mukaan positiivisin mielin. Jos ennakkoon asenteesi on sellainen, että mitään hyvää ei tästä synny, projekti on tuomittu alusta asti. Silloin ei vuorovaikutusta synny, palautetta ei tule, päätöksiä ei tueta, tapahtumia ei tehdä ajoissa ja vapaaehtoisia tekijöitä ei ilmoittaudu. Yhteistyötä tukee luottamuksellinen viestintä.