
Onko päiväkirjan kirjoittamisesta hyötyä?
Mieleeni nousee ihania muistoja, kun ajattelen rakasta päiväkirjaani tai oikeastaan päiväkirjojani. Kirjoittaminen oli tapani käsitellä erilaisia päivän tapahtumia. Opiskeluaikani vietin kielen koukeroiden parissa, humanististen haaveiden luolassa sekä kieltä, kirjallisuutta ja runoutta ryhmässä rakastaen. Kaveriporukkani koostui kielen rakastajista, kirjallisuuden tutkijoista. Voitte siis kuvitella, kuinka keskustelimme palavasti Humus-kuppilassa yleensä ajankohtaisesta kieliongelmasta tai opiskeltavan aiheen kinkkisestä teemasta.
Kun päiväkirja-sanaa ajattelee, työelämässä mieleen nousevat juuri luento- sekä matkapäiväkirjat. Muistan ihanan esimerkin yhdeltä opiskelijatoveriltani, kun hän kirjoitti työmatkastaan raportin. Hän käytti jokaisen päivän alussa lausahdusta, rakas päiväkirja. Hän halusi tehdä sen hieman toisella tavalla, huomiota herättäen. Toisaalta hän kai halusi, että selostus ei hukkuisi sinne muiden samanlaisten joukkoon. En ole varma, oliko tämä totta vai suunnitteluvaihetta vasta. Sen voi vain hän ja matkapäiväkirjan vastaanottanut vahvistaa.
Olen pitänyt päiväkirjaa siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Niiden sisällöt ovat vaihdelleet paljon. Aluksi ne olivat vain lyhyitä tarinoita päivästä, mitä hyvää siinä oli, mitä huonoa siinä oli ja miten kehittäisin jotakin palavaa ongelmaa, johon olin päivän aikana törmännyt. Huomatkaa — kehittäisin. Naurahdan aina näille huomioille. Olen ollut pienestä asti se henkilö, joka katsoessaan ongelmaa ei jää toimettomaksi, vaan yrittää keksiä ongelmalle ratkaisun. Teini-ikää kohti mennessä päiväkirjojeni sivuille alkaa ilmestyä leikkeitä sanomalehdistä, tarinoita Teksti-TV:n nuoriso- sekä kirjekaveripalstalta ja tietysti kuvia ja sydämiä lempibändini laulajasta. Aika tavallista? Lisäksi silloin oli tullut kuunneltua Salovaara show’ta sekä siellä vilahtaneita ihania kappaleita. Ongelmiksi olin nostanut näitä:
- Miksi kasetin tila loppuu niin nopeasti?
- Miksi pitää puhua kappaleiden päälle?
- En kuullut sen kappaleen nimeä, saanko koskaan tietää sitä?
Lukiossa ilmeisesti päiväkirjani on muuttunut päivyriksi. Olin käyttänyt aika tarkasti hyväksi kaikki sivutilat noissa pienissä päivyreissä, kun olin suunnitellut aikatauluani sekä elämääni. Lisäksi silloin taisin innostua jo kirjoittelemaan asioita ennemmin sähköisesti kuin vain käsin.
Miksi kirjoitamme päiväkirjoja?
Hain asiasta tietoa ja törmäsin Jyväskylän yliopiston sivuilla lyhyeen tutkimukseen päiväkirjan funktiosta. Koostan tähän alle pääkohdat, miksi kirjoitamme sellaisia. Yleisimmät syyt, miksi kirjoitamme päiväkirjoja, liittyvät itseilmaisuun, tiedon prosessointiin, muistiin ja mielihyvään.
Kun kirjoitamme päiväkirjaan sisältöä, voimme kertoa päiväkirjalle suoraan tunteistamme, ajatuksistamme luottamuksella ja peloitta. Kun puramme ajatuksemme paperille, puramme sen myös pois mielestämme. Jos lopuksi poltamme kirjoituksemme tai hävitämme sen näkyvästi, samalla voimme ajatella, että se on myös pois mielestämme. Päiväkirjan avulla voimme myös pohtia ja prosessoida kuulemaamme, oppimaamme tai muuta pohdiskelua vaativaa asiaa. Voimme käydä vapaasti läpi erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Kirjoittamista voisi ajatella siis eräänlaiseksi terapiaksi. Mitä muistiin ja mielihyvään tulee, kirjoitamme päiväkirjaa jäsentääksemme elämäämme. Voimme palata historiaan ja hetkeen sekä kokea sen uudelleen. Löysin eräästä kirjoituksestani mm. seuraavanlaisen pätkän, jolla voin aina elää kokemani tunnetilan uudelleen:
“… otin muutaman kihahduksen kiukaasta lämpöä ylleni, ja sitten lähdin kävelemään kohti järveä. Laiturilta astuin alas viileään veteen ja varpaani upposivat pehmeään pohjahiekkaan. Askel kerrallaan kävelin pois rannan antamasta turvasta kohti aavaa ulappaa. Vesi hiveli pohkeita ja polviani, hiljalleen nousten korkeammalle, minä vajosin sentti sentiltä syvemmälle pinnan alle. Ympärilläni lenteli sudenkorentoja, vesi oli tyyni, ja liikkeeni aiheutti veteen pieniä poimuja. Katselin maisemaa. Oikealla puolellani näin punertavan auringonlaskun ja vasemmalla tunturin kaukaisuudessa. Maailma oli äänetön, tyyni ja rauhallinen..”
Onko päiväkirjan kirjoittamisesta hyötyä? 3 syytä, miksi siitä on hyötyä työelämässä
1. Päiväkirjakerronnasta voimme ottaa viestintämalleja sisältöihimme työelämässä. Kun kirjoitamme, ajattelemme tietoisesti lukijaa. Sama idea saisi kantaa myös “julkiseen” viestintäämme. Kun kirjoitamme mitä tahansa tekstiä, meidän tulisi aina ajatella vastaanottajaa — kuka lukee viestini, kenelle se on tarkoitettu, mitkä asiat kiinnostavat häntä. Kun ajattelemme vastaanottajaa, huomaamme myös, millaista sanastoa meidän tulisi käyttää, mitkä termit ovat keskiössä ja mitä termejä me emme saa missään nimessä käyttää. Mistä lukija pitää, mitkä asiat kiinnostavat häntä ja mitkä asiat loukkaavat tai haavoittavat vastaanottajaa?
2. Päiväkirjamainen kerronta on avaavaa, selostavaa ja tarinallista. Kun kirjoitamme, ajattelemme jo tietoisesti, että vastaanottaja ei tiedä asiasta yhtään mitään. Siksi kirjoitamme aiheesta yksityiskohtaisesti ja selostavasti. Työelämässä tällaisen huomioiminen on kultaa. Kun avaamme viestimme tarkoituksen alussa selkeästi vastaanottajalle, säästymme turhilta kysymyksiltä tulevaisuudessa. Työelämäviestinnässä tulisi myös ajatella käsillä olevaa asiaa useammasta näkökulmasta. Tähän päiväkirjan opit ovat omiaan myös, koska usein pohdimme kirjoituksissamme käsiteltyä aihetta monipuolisesti monelta katsantokannalta.
3. Päiväkirjakirjoittaminen on kohteliasta ja huomioivaa. Kirjoituksista olen löytänyt esimerkiksi ilmaisuja: “Anteeksi, että en ole kertonut tästä aiemmin.” “Pahoittelen, että joudut nyt kuuntelemaan tätä purkausta/valitusta/paasausta.” Olemme kohteliaita vastaanottajalle, varomme loukkaamasta häntä. Työelämäviestinnässä kaivataan samanlaista yhteisymmärrykseen pyrkivää ja huomioivaa otetta. Meidän tulisi kehua ja kiittää silloin, kun sille on aihetta. Lisäksi meidän tulisi osata pahoitella virheitämme, epäkohteliaisuuttamme tai muuta väärää toimintatapaa. Nämä ovat asioita, jotka usein unohtuvat viesteistämme.
Innostuitko, mutta et tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Tässä muutama aihe:
- Jos haluat kirjoittaa joka päivä, kirjoita päivittäin ylös kolme asiaa, jotka menivät hyvin, ja yksi haaste, johon törmäsit. Jos ratkaisit haasteen, kerro siitä, miten teit sen.
- Jos et halua kirjoittaa joka päivä, kirjoita joka viikko sovittuna päivänä. Käy viikko läpi ja mieti, mitä olet oppinut, mitä olisit voinut tehdä toisin, mitä tavoitteita voisit asettaa seuraavalle viikolle.
- Jos olet johtoportaassa tai tiimin jäsen, kirjoita päivän aikana tai viikon aikana käymistäsi keskusteluista ja palavereista koonnit. Käy läpi keskustelun pääkohdat, vaikeudet, helppoudet, vaikuttamistilanteet ja miten ne kaikki vaikuttivat neuvottelujen lopputilanteeseen.
Kuten huomaat, päiväkirjan kirjoittaminen on helpoin tapa ylläpitää mielen hyvinvointia. Lisäksi se on helpoin tapa aloittaa kirjoittaminen. Siihen ei ole sääntöjä, sille ei ole arvostelijaa, vaan voit omalla tavallasi kirjoittaa ylös ajatuksiasi, tuntemuksiasi, tapahtumia ja kokemuksiasi. Päiväkirja voi olla joko perinteinen ruutuvihko tai sitten digitaalinen dokumentti. Minä käytän mielelläni reMarkableani. Omalla kohdallani olen tosiaan huomannut, että päiväkirjan kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, purkamaan tunteita ja muistamaan tärkeitä tapahtumia. Suosittelen siis aloittamaan sen.