Moniosaajat ovat tulevaisuutta!
Mitä ovat moniosaajat - "myynnin ja markkinoinnin full-stack-tyypit"? - Punakynäpaholaisen blogi

Mitä ovat monio­saa­jat — “myyn­nin ja mark­ki­noin­nin full-stack-tyy­pit”?

Dii­lis­sä muu­ta­ma vuo­si sit­ten kisan­nut Pet­ri Mate­ro esit­te­li suu­rel­le kan­sal­le ter­min monio­saa­jil­le — “myyn­nin ja mark­ki­noin­nin full-stack-tyy­pit”. Täy­tyy sanoa, että ihas­tuin ilmai­suun. Eten­kin omal­la alal­la­ni monio­saa­mi­nen on elin­tär­ke­ää. Monio­saa­jat ovat tule­vai­suut­ta, toi­sin ajat­te­le­vat saa­vat kat­soa pei­liin. Mil­lai­set luon­teen­piir­teet teke­vät sinus­ta monio­saa­jan? Mate­ro nos­ti esiin vii­si kon­kreet­tis­ta ydin­osaa­mis­ta: Monio­saa­jil­la on ute­liai­suut­ta, vies­tin­tä­osaa­mis­ta, per­soo­na koh­dil­laan, tun­teet hal­lin­nas­sa ja mer­ki­tys­tä. Mitä tämä kon­kreet­ti­ses­ti tar­koit­taa?

Monio­saa­ja on ute­lias

Ute­liai­suus on par­haim­mil­laan mie­len­kiin­toa oppia uusia asioi­ta sekä kokeil­la että tes­ta­ta nii­tä roh­keas­ti. Meil­lä on halu oppia uut­ta, kos­ka haluam­me kehit­tyä koko ajan parem­mik­si. Tema­tiik­ka­ni sisäl­tää aja­tuk­sen “surf­fa­ris­ta”. Me surf­fa­rit valit­sem­me aina isom­man ja isom­man aal­lon, jon­ka haluam­me kesyt­tää tai aina­kin kokeil­la, jos­ko pitäi­sim­me tasa­pai­nom­me sil­lä mah­dol­li­sim­man kau­an. Kokeil­tuam­me ymmär­räm­me, mikä sai mei­dät onnis­tu­maan ja pitä­mään tasa­pai­non. Jos epä­on­nis­tuim­me, tie­däm­me, mikä kaa­toi mei­dät kes­ken kai­ken eli mis­sä mei­dän pitää kehit­tyä. Nau­tim­me niis­tä tilan­teis­ta, jois­sa olem­me hie­man ns. kie­lek­keen reu­nal­la ja hie­man epä­ta­sa­pai­nos­sa. Se akti­voi kil­pai­lu­vie­tin ja se innos­taa mei­tä löy­tä­mään rat­kai­sun.

Kun läh­den teke­mään töi­tä uuden asiak­kaa­ni kans­sa, haluan tutus­tua mah­dol­li­sim­man hyvin hänen toi­mia­laan­sa. Lisäk­si pyy­dän usein asiak­kaal­ta­ni hänen oman näke­myk­sen­sä työs­tään ja alas­taan. Kun yhdis­tän nämä kak­si tie­to­pa­ket­tia, minul­la on aika sel­keä näke­mys sii­tä, mitä asiak­kaa­ni tar­vit­see. Nyt voim­me raken­taa hyvän digi­taa­li­sen mark­ki­noin­ti­suun­ni­tel­man hänel­le ja alkaa toteut­taa sitä. Täl­lä tie­dol­la osaan var­mas­ti puhu­tel­la hänen avai­na­siak­kai­taan, kos­ka tie­dän, mis­tä jutel­la heil­le ja mil­lais­ta sisäl­töä he halua­vat tut­kia asiak­kaal­ta­ni. Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen on ute­lias.

Monio­saa­ja herät­tää luot­ta­mus­ta

Monio­saa­ja osaa vies­tiä niin, että se herät­tää luot­ta­mus­ta. Tämä luot­ta­mus kum­pu­aa vies­tin­tä­osaa­mi­ses­ta ja sii­tä, että osaa puhua asiak­kaan suul­la poten­ti­aa­li­sil­le asiak­kail­le hei­dän ymmär­tä­mäl­lä kie­lel­lä. Näin asia­kas kokee olon­sa arvok­kaak­si.

Näin tämän aikoi­naan, kun ope­tin amma­til­li­sel­la puo­lel­la äidin­kiel­tä. Jos oli­sin opet­ta­nut sisäl­tö­jä samoil­la ter­meil­lä ja samoil­la sisäl­löil­lä esim. kai­vo­sa­lan sekä sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan opis­ke­li­joil­le, oli­si vies­ti men­nyt taa­tus­ti huk­kaan. Kun otin aina huo­mioon koh­de­ryh­mä­ni, sisäl­ly­tin ope­tuk­see­ni ter­me­jä, koke­muk­sia sekä tilan­tei­ta jokai­sen koh­de­ryh­män kes­kei­sis­tä työ­ti­lan­teis­ta, ope­tuk­se­ni koet­tiin arvok­kaak­si sekä pal­ve­le­vak­si. Osa­sin arvos­taa oppi­lait­te­ni opis­ke­le­maa alaa.

Mark­ki­noi­ja­na ymmär­rän tämän. Työ­ni ei ole vain teke­mis­tä, vaan se on sidos­ryh­mä­kes­keis­tä. Kun tun­nen asiak­kaa­ni, osaan myös huo­mioi­da hei­dän poten­ti­aa­li­set tar­peen­sa. Jokai­sel­la asiak­kaal­la on oma ongel­man­sa, jon­ka he halua­vat, että rat­kai­sen. Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen on luo­tet­ta­va yhteis­työ­kump­pa­ni.

Monio­saa­jal­la on per­soo­naa

Mitä tahan­sa teet­kin, älä unoh­da itseä­si. Älä yri­tä olla muu­ta kuin olet. Jokai­ses­sa meis­sä asuu pii­lo­ka­me­leont­ti, kos­ka hel­poin­ta on mukau­tua jouk­koon. Jos olet eri­lai­nen, jou­dut usein perus­te­le­maan sitä. “Ai, et juo alko­ho­lia, mik­si?” “Mik­si et vain kir­joi­ta teks­te­jä?” “Sinä­hän opis­ke­lit opet­ta­jak­si, huk­kaan meni sekin kou­lu.” Olen koke­nut tämän — oppi­laa­na, opet­ta­ja­na sekä aluk­si yrit­tä­jä­nä­kin. Sen jäl­keen olen pitä­nyt huo­len, että jos unoh­dan per­soo­na­ni, tör­mään sei­nään.

Yrit­tä­jyy­den alus­sa halusin innok­kaas­ti olla vain osa jouk­koa. En halun­nut erot­tua, en herät­tää huo­mio­ta. (Mark­ki­noin­ti­mie­les­sä tämä on tyh­min­tä, mitä voi teh­dä.) Se vie voi­mat. Lopul­ta, kun näy­tin oikeat väri­ni, jot­kut ihmi­set, jot­ka oli­vat jo loke­roi­neet minut johon­kin tiet­tyyn ryh­mään, suut­tui­vat. He eivät halun­neet ymmär­tää, että olin jotain muu­ta, mihin he oli­vat tot­tu­neet. En ole­kaan vain yhden asian nik­ka­roi­ja, vaan monio­saa­ja.

Mate­ron sanoin jokai­nen meis­tä on “oma ainut­laa­tui­nen itsen­sä.” Minä olen Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen. Osa pitää sii­tä, osa pel­kää sitä. Asiak­kaa­ni ovat kui­ten­kin aina naut­ti­neet sii­tä, että en vain sei­so vie­res­sä ja myö­täi­le, vaan uskal­lan sanoa, mis­sä men­nään vikaan ja mitä tuli­si kehit­tää. Nimes­tä­ni ja “brän­dis­tä­ni” näkee, että olen Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen® — sisäl­tö­jen into­hi­moi­nen kehit­tä­jä.

Monio­saa­jal­la on tun­neä­lyä

Miten vedo­ta asiak­kaan tun­tei­siin? Pää­tök­sen­teos­sa ovat muka­na myös tun­teet. Monio­saa­ja huo­mioi tämän ja osaa rap­sut­taa asia­kas­ta juu­ri oikeas­ta pai­kas­ta, jot­ta tämä tart­tui­si toi­meen. Tuon tai­don hal­lit­se­mi­nen on elä­män­mit­tai­nen mat­ka. Hel­poin­ta se on oppia tut­ki­mal­la ympä­ris­tös­sä toi­mi­via ihmi­siä sekä kuun­nel­la hei­tä. Mis­tä he pitä­vät, mitä he vihaa­vat, kei­tä he “ido­li­soi­vat”? Kun ymmär­rät hei­tä, hei­tä on myös hel­pom­pi lähes­tyä. Sama pätee asiak­kai­siin.

Tun­neä­ly on kui­ten­kin kak­si­puo­li­nen kolik­ko. Mis­tä sinä pidät, mitä sinä vihaat? Mie­lee­si nousee var­mas­ti heti asioi­ta. Työ­elä­mäs­sä koh­taan pakos­ta­kin välil­lä tilan­tei­ta ja asioi­ta, jois­ta nau­tit ja joi­den paris­sa viih­tyi­sit pidem­pään­kin. Vali­tet­ta­vas­ti vas­taan tulee myös nii­tä asioi­ta, jois­ta et pidä lain­kaan, mut­ta se työ on kui­ten­kin teh­tä­vä. Näis­sä tilan­teis­sa pitää unoh­taa nämä tun­teet ja olla näyt­tä­mät­tä nii­tä. Asiak­kai­den kans­sa ei mie­lel­lään kukaan halua jou­tua konflik­tiin. Syyt­te­ly ei kos­kaan ole oikea tie, vaan vir­heen hyväk­sy­mi­nen sekä huo­mion koh­dis­ta­mi­nen kor­jaus­toi­miin. Mikä meni vikaan? Miten täs­tä men­nään eteen­päin? Puna­ky­nä­pa­ho­lai­sel­la on tun­neä­lyä.

Monio­saa­ja ymmär­tää ongel­man

Oma koke­muk­se­ni on, että teen työ­tä, jol­la on mer­ki­tys­tä. Mik­si sinä teet työ­tä­si, on hyvä kysy­mys poh­dit­ta­vak­si. Kai­kel­la teke­mi­sel­lä tuli­si olla tar­koi­te.

Kun aloi­tin yri­tys­toi­min­ta­ni, halusin raken­taa maa­il­mas­ta sekä tois­ten yrit­tä­jien vies­teis­tä sel­keäm­piä, vas­taa­not­ta­jaa puhut­te­le­via sekä hou­kut­te­le­via. Halusin teh­dä sisäl­löis­tä kat­ta­via, selit­tä­viä sekä ymmär­ret­tä­viä. Olin tur­han usein opet­ta­jau­ral­la­ni tör­män­nyt yri­tyk­siin, joi­den sano­ma ja pää­tar­koi­tus oli­vat todel­la hukas­sa. Mot­to­ni onkin yhä, että: “Ulko­puo­li­set sil­mät eivät ole kos­kaan pahit­teek­si.”

Olen huo­man­nut, että vali­tet­ta­van usein yri­tys toi­mii omas­sa kuplas­saan, kos­ka siel­lä työs­ken­te­le­vät ihmi­set ymmär­tä­vät toi­nen toi­si­aan, puhu­vat samaa kiel­tä ja tun­te­vat tuot­teen­sa. Omas­sa pii­ris­sä asioi­ta ei tar­vit­se perus­tel­la ja seli­tel­lä, vaan ter­mit ovat ymmär­ret­tä­viä. Lisäk­si pahin­ta on, että samat asiak­kaat osta­vat pal­ve­lui­ta sään­nöl­li­ses­ti. Sii­tä syn­tyy ole­tus, että myös asiak­kaat ymmär­tä­vät nämä asiat. Vali­tet­ta­vas­ti näin ei ole.

Jokai­sel­le asiak­kaal­le tuo­te ja/tai pal­ve­lut pitää tar­joil­la mah­dol­li­sim­man sel­keä­nä koko­nai­suu­te­na: Mikä on ongel­ma, jon­ka rat­kai­set? Mik­si haluat olla avuk­si? Mikä on tar­koi­tuk­se­si? Kun osaat antaa vas­tauk­set näi­hin kysy­myk­siin niin, että naa­pu­ri­kin ymmär­tää aja­tuk­se­si, osaat myös puhu­tel­la asia­kas­ta­si. Asia­kas ymmär­tää sil­loin hel­pos­ti, mis­sä voit olla avuk­si. Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen ymmär­tää ongel­man ja osaa tar­jo­ta toi­mi­van rat­kai­sun.

Lopuk­si

Lisäi­sin tähän vie­lä tai­don oppia ja hal­li­ta nopeas­ti uudet työ­vä­li­neet. Vaik­ka teo­rian osaa käy­tän­nös­sä, on se osat­ta­va näyt­tää myös työ­ka­lu­jen väli­tyk­sel­lä. Miten voit toi­tot­taa ja ker­toa vies­tin­näs­tä ja mark­ki­noin­nis­ta, jos et hal­lit­se jotain alal­le tär­ke­ää ohjel­maa tai työ­ka­lua?

Ihas­tuin aikoi­naan Hel­sin­gin Sano­mien Visio-liit­tees­sä Jan­ni Wider­hol­min teks­tiin monio­saa­jis­ta. Mie­lee­ni nousi blo­gi­teks­ti, jon­ka olin kir­joit­ta­nut Hen­nak­si yri­ty­sai­ka­ni alus­sa. Jan­ni Wider­hol­min komp­pa­si samo­ja aja­tuk­sia teks­tis­sään, mis­sä hän sanoi: “Pit­kään monia­lai­suus saa­tet­tiin näh­dä heik­kou­te­na. Jos­kus minul­ta on tivat­tu, että voit­ko nyt vali­ta mitä haluat olla, teet­kö data-ana­ly­tiik­kaa, stra­te­gi­aa vai luo­vaa suun­nit­te­lua. Että et voi menes­tyä noin. Halut­tiin pus­kea johon­kin loke­roon, jot­ta muut voi­si­vat jat­kaa kuten aina ennen. Voi hyvin olla, että seu­raa­vaa posi­tio­ta­ni ei ole vie­lä edes ole­mas­sa, vaan se pitää luo­da. Sik­si toi­von tule­vai­suu­del­ta vapaut­ta, luot­ta­mus­ta ja yllät­tä­viä tilan­tei­ta.”

Tuo on myös oma tavoit­tee­ni. Tämä ala ei ole kiveen hakat­tu, vaan tämä muut­tuu ja muut­tuu koko ajan sekä käyt­töön tulee aivan upei­ta työ­ka­lu­ja, jot­ka anta­vat nime­no­maan mah­dol­li­suu­den tuot­taa sisäl­töä moni­puo­li­sem­min sekä hel­pom­min.