Medialukutaito - Ymmärrämmekö, mitä luemme ja näemme?

Media­lu­ku­tai­to — Ymmär­räm­me­kö, mitä luem­me ja näem­me?

Ter­mit media­kriit­ti­syys, media­lu­ku­tai­to, vai­kut­ta­ja­vies­tin­tä, kam­pan­ja­kes­kei­nen vies­tin­tä tai jat­ku­va vies­tin­tä ovat oikeas­taan herk­kusa­no­ja oman ala­ni ihmi­sil­le. Niil­le tyy­peil­le, jot­ka tuot­ta­vat nämä teks­tit, podcas­tit ja videot, raken­ta­vat kau­pal­li­set vies­tit Tei­tä pal­ve­le­vik­si ja Tei­dän tar­pei­ta hive­le­vik­si. Meil­le, vies­tin­tuo­jil­le, on tär­kein­tä, että “me viih­dy­täm­me Tei­tä ja Te viih­dyt­te”. Samas­ta YUP lau­loi aikoi­naan kau­niis­ti omal­la sym­paat­ti­sel­la taval­laan.

Ennen vas­taa­not­ta­jien tar­peet oli­vat tois­si­jai­sia, mut­ta nyky­ään tär­keäm­pää on yhä enem­män ja enem­män asia­kas­kes­kei­nen vies­tin­tä. “Net­ti ja sosi­aa­li­nen media ovat kas­vat­ta­neet ylei­sön val­taa ja pakot­ta­neet toi­mit­ta­jat luo­pu­maan yli­mie­li­syy­des­tä”, sanoi Satu Vesan­to­la, Hel­sin­gin Sano­mis­ta. Enää ei voi nakel­la jul­ki perät­tö­myyk­siä, vah­vis­ta­mat­to­mia totuuk­sia — vai voi­ko? Mitä miel­tä olet­te otsi­koin­neis­ta — “X‑kansa rai­vos­tui…” “Suu­rin osa …” “Val­tao­sa …” Juu­ri täl­lai­sil­la otsi­koin­neil­la hui­ja­taan luki­joi­ta tie­don vie­reen, vaik­ka tie­to voi olla­kin vain muru­nen ver­rat­tu­na otsi­kos­sa mai­nos­tet­tuun koko­nai­seen uuni­tuo­ree­seen lei­pään.

Media­lu­ku­tai­don mer­ki­tys perus­ar­jes­sa

Klik­kiot­si­koi­den tor­jun­ta­ti­lan­teis­sa koros­tu­vat nime­no­maan media­kriit­ti­syys ja media­lu­ku­tai­to. Kou­luis­sa pyri­tään opet­ta­maan moni­puo­li­ses­ti media­lu­ku­tai­toa. Tein sitä omil­la oppi­tun­neil­la­ni pal­jon, vähän salaa­kin. Toin opis­ke­li­joil­le­ni läh­teik­si leh­tiar­tik­ke­lei­ta usein myös pro­pa­gan­da-aja­tuk­sel­la. Sai­sin­ko opis­ke­li­jat ajat­te­le­maan toi­sin? Tar­koi­tuk­se­na oli aina herä­tel­lä kes­kus­te­lua, kehot­taa opis­ke­li­ja­ni ilmai­se­maan mie­li­pi­teen­sä. Lisäk­si myös kulut­ta­maan tie­toa eli kiin­nos­tu­maan eri aiheis­ta.

Onnis­tuin teh­tä­väs­sä­ni aina, kos­ka oppi­las­ryh­mäs­sä­ni oli niin posi­tii­vi­ses­ti kuin nega­tii­vi­ses­ti suh­tau­tu­via ja lisäk­si nii­tä neut­re­ja, jot­ka yrit­ti­vät saa­da äärios­a­puo­let huo­mioi­maan sen kol­man­nen­kin näkö­kul­man. Kun koko oppi­las­ryh­mä­ni löy­si lopuk­si yhtei­sen säve­len, koin suu­ron­nis­tu­mi­sen. Tosin koin sen jo sil­loin, kun artik­ke­lei­ta luet­tiin hil­jaa ja sit­ten joku opis­ke­li­jois­ta uskal­si olla eri miel­tä opet­ta­jan sekä kans­sao­pis­ke­li­jan kans­sa. Suu­rin voit­to oli, kun tämä opis­ke­li­ja ilmai­si ja perus­te­li mie­li­pi­teen­sä vakuut­ta­vas­ti. Idea­na oli kui­ten­kin aina herät­tää kes­kus­te­lua ja saa­da opis­ke­li­jat luon­te­vas­ti ker­to­maan aja­tuk­sis­taan, vai­vat­ta. He näki­vät sil­loin tie­don taak­se ja käyt­ti­vät avuk­seen toi­sis­ta läh­teis­tä saa­mi­aan tie­to­ja.

Vies­tin­nän tar­koi­tus on unoh­tu­nut, jos se teh­dään yksi­puo­li­ses­ti, kuun­te­le­mat­ta tai otta­mat­ta huo­mioon vas­ta­puo­len aja­tuk­sia. Se ei ole vuo­ro­vai­kut­teis­ta vies­tin­tää.

Jokai­sen täl­lai­seen vies­tin­tä­ti­lan­tee­seen osal­lis­tu­van tuli­si aina kar­toit­taa vas­taa­not­ta­jan tai­dot, tie­dot sekä asen­ne. Näin on mah­dol­lis­ta var­mis­taa vies­tin peril­le­me­no. Jos poh­di­taan mark­ki­noin­tia ja sii­hen liit­ty­vää mark­ki­noin­ti­vies­tin­tää, tulee pakos­ta­kin aja­tus, että sen on tar­koi­tus aina vain myy­dä. Nyky­ään mark­ki­noin­ti­vies­tin­tä myös opas­taa, ottaa huo­mioon koh­de­ryh­män tar­peet tar­kem­min — se on vuo­ro­vai­kut­teis­ta ja palaut­teen kaut­ta kehit­ty­vää.

Media­lu­ku­tai­don mer­ki­tys säh­köi­ses­sä vies­tin­näs­sä

Media­lu­ku­tai­to kuva­taan lyhyes­ti Wiki­pe­dias­sa kyvyk­si “lukea ja ymmär­tää medi­aa, näh­dä sen tuot­ta­mien ilmi­sel­vien mer­ki­tys­ten taak­se, sekä suo­dat­taa ja arvioi­da vas­taa­no­tet­tua infor­maa­tio­ta.” Opit­tu­aan media­lu­ku­tai­toi­sek­si “ihmi­nen pys­tyy arvioi­maan media­si­säl­tö­jä kriit­ti­ses­ti ja median esi­tys­ta­po­ja tul­ki­ten.” Upea tai­to, jos sen osaa. Onnek­si tai­don kehi­tys onnis­tuu pie­nel­lä vai­val­la — luke­mal­la, opis­ke­le­mal­la ja pereh­ty­mäl­lä tie­toon moni­puo­li­ses­ti. Vali­tet­ta­vas­ti edel­leen vain näkee ihmi­siä, jot­ka ovat ns. yhden läh­teen ihmei­tä. He luot­ta­vat vain yhdes­tä läh­tees­tä saa­maan­sa infoon. Olet­ko näh­nyt esim. uutis­ta ihmi­sis­tä, jot­ka oli­vat alka­neet toi­mia niin, kos­ka somes­sa oli niin sanot­tu?

Vies­tin ymmär­tä­mi­sel­le on sel­keä pol­ku. Opim­me puhu­maan ja eleh­ti­mään nuo­ri­na. Luku- ja kir­joi­tus­tai­to kehit­ty­vät vas­ta kou­lus­sa. Nyky­ai­ka­na nak­kaam­me kir­joi­te­tun vies­tin eteen­päin nopeas­ti ja ajat­te­le­mat­ta. Unoh­dam­me, että mat­kal­la se saat­taa kär­siä. Kun puhum­me vies­tin, muka­na liik­ku­vat ilmeet ja eleet. Kun kir­joi­tam­me vies­tin, sana­jär­jes­tys ja väli­merk­kien mer­ki­tys koros­tuu. Olem­me­ko käs­ke­viä vai pyy­tä­viä, vihai­sia vai iloi­sia, myö­tä­tun­toi­sia vai ilkei­tä? Tämä usein unoh­tuu. Näin iloi­ses­ta vies­tis­tä voi tar­koi­tuk­sel­la vää­ri­nym­mär­ret­ty­nä syn­tyä suu­ri­kin kohu. Olem­me jokai­nen jos­kus syyl­lis­ty­neet sii­hen. Kurk­kaa esim. seu­raa­vat hel­met Suo­men Kuva­leh­den Jyvis­tä ja aka­nois­ta:

  • Suo­mes­sa on yksi­mie­li­syys sii­tä, että suo­ma­lai­set ovat eri miel­tä. (Verkkouutiset.fi 26.2.2023)
  • Kyy­jär­vel­lä ammu­tun naa­ras­hir­ven pää toi­mi­tet­tiin tut­kit­ta­vak­si, kos­ka se oli käyt­täy­ty­nyt poik­kea­vas­ti. (Yle.fi 9.11.2022)
  • Jää­kaa­pis­sa tomaat­ti menet­tää nopeas­ti makun­sa, vaik­ka säi­lyy­kin siel­lä jää­kaap­pia pidem­pään. (Iltalehti.fi 7.11.2022)
  • Anu Rau­nio vas­taa mie­hen­sä kans­sa puo­les­ta Sii­kais­ten tämän­vuo­ti­sis­ta vau­vois­ta – kun­nan­joh­ta­jan vies­ti: ”Syök­sy, syn­ny­tä seu­raa­va sii­kais­lai­nen”. (Yle.fi 6.11.2022)

Videoi­den­kin kat­so­mi­ses­sa kai­va­taan luku­tai­toa

Ymmär­rän video­vies­tin­nän kas­vun, mut­ta myös vai­kut­ta­ja­vies­tin­tä kai­paa media­lu­ku­tai­toa. Vies­tit eivät enää ole vain teks­tiä ruu­dul­la, vaan ne ovat ihmi­siä kuvan väli­tyk­sel­lä. Väli­te­tyil­lä mie­li­pi­teil­lä ja tari­noil­la on kas­vot, joi­ta on hel­pom­pi tul­ki­ta, ja ihmi­sen ker­to­ma­na vies­tiin yleen­sä myös luot­taa hel­pom­min. Sil­loin vies­ti usein ymmär­re­tään vain yhdel­lä taval­la. Vies­tin ymmär­tä­mi­nen ei siis vaa­di suur­ta­kaan pon­nis­tus­ta. Saman asian luke­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ole lain­kaan yhtä viih­dyt­tä­vä koke­mus.

Kun seu­raa­ma­si hen­ki­lö ker­too tari­nan­sa, koke­muk­sen­sa tai näke­myk­sen­sä omal­la taval­laan, per­soo­naan koh­dis­tu­nei­den odo­tus­ten kaut­ta, seu­raat hel­pos­ti hänen aja­tuk­sen­juok­su­aan. Ymmär­rät, mitä hän tar­koit­taa sivu­mer­ki­tyk­sil­lä, mis­tä hän puhuu pii­lo­mer­ki­tyk­sin. Sen ker­to­vat ilmeet ja eleet. Näem­me heti, ovat­ko mie­li­pi­teet teen­näi­siä vai eivät. Huo­maam­me, välit­tää­kö hän asias­ta vai ei. Juu­ri täs­sä pii­lee kui­ten­kin vaa­ra. Voim­me­ko luot­taa täs­sä­kään vain yhden läh­teen ker­to­maan totuu­teen? Emme tie­ten­kään. Oli­si hyvä saa­da aina useam­man tubet­ta­jan ker­to­ma­na totuus tai sit­ten kiin­nos­tua tubet­ta­jan ker­to­mas­ta aja­tuk­ses­ta sekä innos­tua hake­maan lisä­tie­toa. Kos­kaan ei kan­na­ta pure­mat­ta niel­lä mitään, var­sin­kaan, kun teko­ä­ly pus­kee enem­män ja enem­män sisäl­lön­tuo­tan­toon.

Teko­ä­lyn tuo­mat haas­teet media­lu­ku­tai­toon

Media­lu­ku­tai­to koros­tuu enti­ses­tään teko­ä­lyn aika­kau­del­la, kos­ka teko­ä­lys­tä tulee yhä enem­män näky­mä­tön osa perus­ar­keam­me. Myös media­lu­ku­tai­don avul­la ymmär­räm­me, miten teko­ä­ly toi­mii ja miten sitä käy­te­tään eri tilan­teis­sa. Tule­vai­suu­des­sa teko­ä­lyä käy­te­tään ene­ne­vis­sä mää­rin esi­mer­kik­si uutis­ten kir­joit­ta­mi­ses­sa, mai­nos­ten koh­den­ta­mi­ses­sa tai sosi­aa­li­sen median jul­kai­su­jen tuot­ta­mi­ses­sa. Media­lu­ku­tai­to aut­taa mei­tä ymmär­tä­mään, miten nämä teko­ä­lyl­lä luo­dut sisäl­löt vai­kut­ta­vat mei­hin.

Kun ymmär­räm­me luke­maam­me ja näke­määm­me, voim­me myös arvioi­da teko­ä­lyä käyt­tä­vien pal­ve­lui­den luo­tet­ta­vuut­ta ja tur­val­li­suut­ta. Teko­ä­lyyn liit­tyy nimit­täin aina ris­ke­jä, kuten vää­rin­käyt­tö­mah­dol­li­suus ja hen­ki­lö­tie­to­jen vää­rin­käyt­tö. Media­lu­ku­tai­toi­nen hen­ki­lö ymmär­tää nämä ris­kit. Media­lu­ku­tai­to aut­taa mei­tä jokais­ta ymmär­tä­mään, arvioi­maan ja käyt­tä­mään tie­toa eri mediois­ta, mukaan lukien teko­ä­lyl­lä tuo­tet­tua sisäl­töä.

Esi­mer­kik­si media­lu­ku­tai­to …

… aut­taa tun­nis­ta­maan luo­tet­ta­van ja laa­duk­kaan tie­don epä­luo­tet­ta­vas­ta ja vir­heel­li­ses­tä tie­dos­ta. Teko­ä­ly voi tuot­taa val­ta­van mää­rän infor­maa­tio­ta mur­to-osas­sa ihmi­sen käyt­tä­mäs­tä ajas­ta. Se pys­tyy luo­maan myös erit­täin uskot­ta­vaa sisäl­töä, kuten uuti­sia, mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia ja jopa kuvia tai videoi­ta. Teko­ä­ly ei ole fak­ta­tie­to­pank­ki, ja se mei­dän tulee aina ymmär­tää. Luot­ta­mal­la vain yhden läh­teen tie­toi­hin emme edis­tä mitään.

… avus­taa mei­tä erot­ta­maan teko­ä­lyn luo­man sisäl­lön ihmis­ten tuot­ta­mas­ta sisäl­lös­tä ja ymmär­tä­mään, miten teko­ä­ly vai­kut­taa vies­tin välit­tä­mi­seen. Teko­ä­lyä käy­te­tään usein suo­dat­ta­maan ja mukaut­ta­maan sisäl­töä yksi­löl­lis­ten miel­ty­mys­ten ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den mukaan.

… kehit­tää kriit­tis­tä ajat­te­lua ja eet­tis­tä poh­din­taa, mikä on eri­tyi­sen tär­ke­ää teko­ä­lyn kans­sa. Yksi­löt voi­vat poh­tia, miten teko­ä­ly vai­kut­taa yhteis­kun­taan, työ­paik­koi­hin, yksi­tyi­syy­teen ja tie­to­tur­vaan, ja miten he voi­vat käyt­tää teko­ä­lyä vas­tuul­li­ses­ti ja eet­ti­ses­ti omas­sa elä­mäs­sään hyväk­si.

Media­lu­ku­tai­to siis aut­taa mei­tä navi­goi­maan digi­taa­li­ses­sa maa­il­mas­sa, jos­sa teko­ä­ly on yhä mer­kit­tä­väm­pi osa arki­päi­vää. Kehit­tä­mäl­lä media­lu­ku­tai­toa opim­me käyt­tä­mään digi­taa­li­sia väli­nei­tä aktii­vi­sem­min sekä vas­tuul­li­sem­min hyväk­si elä­mäs­säm­me. Teko­ä­ly ei ole uhka, vaan mah­dol­li­suus!

Blo­gi­teks­tin kir­joit­ti

Hen­na Eklund |
Puna­ky­nä­pa­ho­lai­nen®

Kir­joi­tan blo­gis­sa­ni Puna­ky­nä­pa­ho­lai­sen kynäs­tä vies­tin­näs­tä, kir­joit­ta­mi­ses­ta sekä muis­ta yri­tys­ten vies­tin­tään vai­kut­ta­vis­ta ilmiöis­tä. Kir­joi­tan ne Sinul­le ymmär­ret­tä­väs­ti sekä sel­keäs­ti, kos­ka Hen­nak­si kaik­ki kuu­los­taa mie­len­kiin­toi­sem­mal­ta.

Tyk­kä­sit­kö luke­mas­ta­si? Jaa teks­ti lähi­pii­ril­le­si esim. Lin­ke­dI­nis­sä tai muis­sa sosi­aa­li­sis­sa mediois­sa. Muis­ta mer­ka­ta minut jul­kai­suusi. Jos kiin­nos­tuit, käy lataa­mas­sa kir­joit­ta­mi­sop­paa­ni: “Tois­tat­ko samaa levyä sisäl­löis­sä­si?

Haluat­ko kysyä jotain? Kai­paat­ko kehu­ja tai tukea? Varaa aika tai ota suo­raan yhteyt­tä ja kes­kus­tel­laan. Soi­ta 050 536 2381 tai lähe­tä säh­kö­pos­tia henna@punakynapaholainen.fi.